Kuvata, ei sanella

Kaksi ammattia, ja tämä valitsi jälkimmäisen

Kieltä voi käsitellä kahdella tavalla. Ensimmäinen sanoo, miten pitäisi kirjoittaa: kieliopin työ, oikolukijan, tyylioppaan. Sitä kutsutaan normatiiviseksi.

Toinen tarkkailee, miten todella kirjoitetaan, ketään korjaamatta: lyhenteet, pois putoava välimerkitys, matkan varrella keksityt sanat. Sitä kutsutaan deskriptiiviseksi, ja sitä kielitieteilijät tekevät.

Molemmat ovat hyödyllisiä, eikä kumpikaan ole leiri, johon pitäisi liittyä. Mutta näppäimistö ei ole kielentarkastaja: se ei lue käsikirjoitustasi, se on kanssasi keskustelussa. Jonkun korjaamisella kesken puheen on toinen nimi.

Tämä näppäimistö on siis deskriptiivinen. Se ei teeskentele tietävänsä, mikä on oikein. Se oppii sen mitä kirjoitat ja auttaa kirjoittamaan sen nopeammin.

Miltä tämä näyttää käytännössä: se ehdottaa, sinä päätät →

Kirjoitustavallasi on nimi: idiolektisi

Kielitieteilijät kutsuvat idiolektiksi sitä tapaa, jolla yksi ainoa ihminen käyttää kieltään: sanasto, sanonnat, lyhenteet, välimerkit. Kaksi saman perheen jäsentä eivät jaa samaa.

Näin alkaa tämän sovelluksen teksti App Storessa: emme kaikki tee samoja kirjoitusvirheitä. Tilastollinen automaattikorjaus tähtää kaikkien keskiarvoon — ja kaikkien keskiarvo ei ole kenenkään idiolekti. Siksi se osuu niin usein harhaan juuri sinun kohdallasi.

Sääntö, jonka kirjoitat itse, tähtää vain sinuun. Se ei voi erehtyä henkilöstä.

Mitä tuo sana ei kata

On hyvä olla selvä siitä, mitä termi tarkoittaa: idiolekti kuuluu kieleen, ei sormiin. Se ei kerro mitään peukalosi geometriasta.

Ja silti se on työn toinen puoli. Tämä näppäimistö muistaa lisäksi tarkan kohdan, johon sormesi osuu kullakin näppäimellä — joka ei ole keskipiste, eikä sama kuin minun.

Kaksi kerrosta siis, joita ei kannata sekoittaa: mitä kirjoitat, joka kuuluu kieleen, ja miten näppäilet sen, joka kuuluu liikkeeseen. Sovellus työskentelee molempien parissa. Se ei teeskentele, että ne olisivat sama asia.

Miten päätös syntyy täällä

Muotoilua puolustetaan luvuilla tai ei ollenkaan. Kolme tapaa, ja voit tarkistaa ne kaikki tältä sivustolta:

• Etsiä mittaus ennen päätöstä, ei jälkeenpäin.
• Kertoa lähde, jotta voit tarkistaa sen ilman että sinun täytyy uskoa meitä sanaan.
• Julkaista se, mikä puhuu meitä vastaan. Sivu ”Mitä olemme lukeneet” esittää löydöksen, joka puhuu tätä näppäimistöä vastaan: automaattinen korjaus todella auttaa kirjoitusnopeutta. Se on siellä, koska se on totta.

Ja kun luku on arvio eikä mittaus, se merkitään sellaiseksi: kielikartta sanoo suoraan, ettei kukaan missään mittaa, millä kielellä maailma kirjoittaa viestinsä.

Lukemamme tutkimukset lähteineen →
Omat lukumme rajoituksineen →

Ilman korpusta — ja se on luopumista

Kielen tutkimiseksi kootaan korpus: suuria määriä oikeaa tekstiä oikeilta ihmisiltä. Se on ammatin raaka-aine, ja näppäimistösovellus olisi täydellisessä asemassa rakentamaan sellaisen.

Tämä ei kokoa yhtäkään. Mikään kirjoittamastasi ei koskaan poistu puhelimestasi: ei sanaa, ei lausetta, ei koskaan. Kehittäjän puolella ei ole palvelinta, jonka kautta tekstisi voisi kulkea.

Se maksaa jotain, ja se on sanottava: emme koskaan tiedä, miten ”ihmiset” yleensä kirjoittavat. Sen minkä näppäimistö oppii, se oppii puhelimessasi, sinua varten, ja sinne se jää.

Jopa anonyymi mittaus, johon sovellus voi pyytää suostumustasi — oletuksena pois päältä ja peruttavissa milloin tahansa — sisältää neljätoista laskuria eikä mitään muuta: ei sanaa, ei näppäintä, ei kirjoitusrytmiä. Kukaan ei voisi rakentaa siitä kielitutkimusta. Me ensimmäisinä emme.

Mitä puhelimestasi todella lähtee, yksityiskohtaisesti →